sunnuntai, 17. kesäkuu 2012

Sataa

Onpa virkistävää, kun vaihteeksi sataa. Heräsin tuossa pari tuntia sitten ja ensimmäisenä kuulin sateen äänen ja siitä tuli hyvä fiilis. Olen ehkä hieman synkeä sisältä. Tykkään kyllä, kun aurinko paistaa ja on lämmintä, mutta liika helle ei ole minua varten. Ärsyttää, kun on hirveä hiki koko ajan ja olo on sellanen nihkeä ja väsynyt, jotka johtunee tästä omasta massasta. Olen syksyihminen.

Sateella on aivan ihanaa istua viileällä parvekkeella fiilistelemässä. Kuunnella sateen ääntä ja hengittää kosteaa ilmaa. Olokin on jotenkin rauhallisempi ja seesteisempi.

Myönnän kyllä, että jos sade kestäisi viikkotolkulla, voisin minäkin siihen kyllästyä.

tiistai, 5. kesäkuu 2012

Blogin ulkoasu

Muokkailin tuossa taas tovin blogin ulkoasua ja kas kummaa, päädyin aika lähelle samanlaista ulkoasua, kun se tuossa tauon aikana on ollut. Ehkäpä tämä nyt vaan on se mihin on tyydyttävä. Riittävän simppeli ja selkeä.

Noita pohjia voisi yrittää rakentaa tuonne säilöön, että on sitten taas varaa valita, kun alkaa tämä kyllästyttää. Mistäköhän saisi kuvia ottaa blogipohjiin ilman, että astuisi kenenkään varpaille tai syyllistyisi plakiointiin?

sunnuntai, 3. kesäkuu 2012

Uusi alku (taas)

Puolen vuoden tauko. Blogi hunningolla.

Se vaan on niin, että kun elämän sisältö ei ole riittävän värikästä, ei ole mitään mistä kirjoittaa ja sitten menee into koko hommaan.

Haluasin kuitenkin  taas kirjoittaa blogia.

Tässä blogin kirjoittamisjutussa painiskelen myös suunnan kanssa: kuinka paljon olen valmis itsestäni kertomaan ja jakamaan julkisesti entä pitäisikö minun kirjoittaa asioista, joista uskon lukijan kiinnostuvan vai tilitänkö tuntojani huoletta oman pääni mukaan, joka varmastikin tarkoittaisi ajoittain aivan kamalaa valittamista ja purnaamista vaikka mistä. Haluanko, että blogiani todella luetaan vai tarvitsenko vain itselleni hetken purkaa tuntojani? Miksi kirjoittaisin blogia enkä esimerkiksi päiväkirjaa?

En tiedä.

Niin tai näin, toistaiseksi tämä blogi tulee edelleen olemaan blogi elämästäni sen kummemmin rajaamatta tätä mihinkään. Kerron, mitä milloinkin tulee mieleen. Yritän taas päästä blogin kirjoittamisen makuun ja päivitellä vähintäänkin viikottain tänne jotain :)

En ole tyytyväinen blogini ulkoasuun ja yritän sitäkin tässä vielä muokkailla. Ärsyttää, kun ulkoasun muokkaaminen on jotenkin niin äärettömän kökköä.

Katsotaan, mitä tästä tulee :)

perjantai, 30. joulukuu 2011

Loppuvuosi tiivistettynä

Tämä blogi on ollut hunnongolla. Tässä piste tälle vuodelle.

Oppari: check.

Oppari vaati kovan loppupuserruksen. Epäilin viimeiseen saakka, että mun tekelettä ei hyväksytä. En olisi enää osannut lisätä siihen mitään. Valmis. Piste. Aihe loppuun käsitelty. Yksi amk-tutkinto taskussa. Mutta tulenko mä ikinä tekemään sen tutkinnon alaisia töitä. En tiedä. Tällä hetkellä suuntana on ihan muu ala.

Poikaystävä: check.

Löysin baarista miehen ja otin sen mukaan. Tässä nyt ollaan. Päivä kerrallaan :)

Laiha ja kaunis: NOT

Kaikki toiveet eivät toteudu. Ens vuonna uus yritys.

Sitten.

En tee uudenvuoden lupauksia, mutta ensi vuoden aikana...

... yritän saada painon laskemaan. Haluan mahtua siihen kaapissa roikkuvaan punaiseen mekkoon kesällä!

... yritän suhtautua uusiin asioihin myönteisemmin ja kokeilen rohkeammin uusia asioita.

... yritän opetella tuntemaan itseni paremmin. Mitä minä haluan?


Piste.

sunnuntai, 21. elokuu 2011

I keep dancing on my own

Kuulin perjantaina radiosta biisin. Myönnän, että yleensä kuuntelen ulkomaalaiset biisit melodialla enkä oikeastaan kiinnitä niin paljon huomiota siihen, mitä niissä sanotaan, kunhan rytmi on hyvä. Mitä tanssittavampi sen parempi. Tämän biisin sanoja en kuitenkaan voinut olla kuulematta, ehkä sopivan helppoa ja hyvin äännettyä englantia? Tuntui, että tää biisi kuulostaa ihan multa. Kyseessä on Robyn: Dancing On My Own.

Jotain tossa biisissä vaan on. Tuttu fiilis. Tiedän, miltä tuntuu tanssia yksin.

Viime päivitykseeni viitaten, loppukesä (lue: elokuu) nosti vielä ihan himpunverran (lue: rutkasti) tämän kesän pisteitä. Vaikka nyt elokuussa olenkin joutunut olemaan arkena turhan paljon kotona ikävän kirjoitushomman parissa, niin viikonloput ovat olleet huippuja. Olen ollut "ulkoilemassa" vähintään kerran viikossa yksin tai kaverien kanssa. Tanssinut paljon. Tavannut uusia ihmisiä (lue: miehiä). Seikkailut pitkin kaupunkia kesäyössä. Pussaillut ja tehnyt ehkä vähän jotain muutakin. Nauranut. Yllättynyt. Ilahtunut. Nuortunut ainakin muutaman vuoden.

Olen edelleen sinkku. Uskon, että miehiä vielä riittää. Haluan ihastua vielä ainakin kerran oikein kunnolla. Jaksan taas uskoa :)




  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot


    Avautumisia 26-vuotiaan tyttösen arjen iloista ja suruista. Blogin kirjoittaja on painonsa kanssa kamppaileva tyttönen, jonka elämä on ollut jo liian pitkään hieman yksinäistä ja tylsää.

    Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi?

  • Tagipilvi