Luin juuri viimeisimmästä Kauneus ja terveys -lehdestä (8/2010) Hanna Partasen kolumnin Kippis ja kulaus. Kirjoituksessa Partanen kertoo omasta hyvin vähäisestä alkoholin käytöstään ja kritisoi alkoholin suurta käyttöä ja humalahakuisuutta Suomessa. Olen Partasen kanssa samoilla linjoilla, koska olen opetellut juomaan vasta 18-vuotiaana enkä vieläkään ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat viikottain, saati sitten useimmin, humalluttaa itsensä alkoholilla.

Miksi alkoholi ja juominen ovatkin niin ihannoituja asioita Suomessa. Kuten Partanenkin toteaa kolumnissaan, juomattomuudesta tehdään yleensä suuri numero. Aina pitäisi olla hyvä syy, jos ei halua juoda. Itse kyllä osaan käyttää alkoholia, eli juon kyllä juhlittaessa, jos siltä tuntuu, mutta osaan myös juoda kohtuudella ja yleensä se käy luonnostaa, jossain vaiheessa vain "jano" loppuu. Osaan myös tarvittaessa kieltäytyä juomisesta ja olla esimerkiksi kuskina. En kaipaa alkoholia rohkaisuksi, ehkä kuitenkin rentoutuakseni joskus. Tanssimaan uskallan mennä selvin päinkin ja mielestäni on helpompi jutella ihmisille, kun ajatus kulkee ilman alkoholia terävämpänä. En kuitenkaan ole innostunut esimerkiksi arkena lähtemään muutamalle, jos lähden mukaan, kahvi tai limu maistuvat minulla paremmin.

Partanen kertoo kolumnissa, että ei pidä kuohuviinin mausta. Itse rakastan kuoharia, ja oikeastaan lasi skumppaa riittäisi minulle juhlatunnelmaan pääsemiseksi. Itse en taas voi sietää kaljan makua ja sitä tuskin koskaan opettelenkaan juomaan. Siidereitä juon, mutta jo muutaman jälkeen ne kaikki maistuvat samalta. Puna- ja valkoviini maistuvat parhailta ruokien kanssa, esimerkiksi punkku grilliruuan kanssa ja valkkari uunikalan kanssa.

Mielestäni alkoholin käyttö silloin tällöin on ihan ookoo kohtuullisina määrinä. Kaikille alkoholi ei kuitenkaan taida sopia, joillain käyttö nimittäin lipsuu pahasti ja kuppiin jäädään koukkuun, toisille taas alkoholi aiheuttaa agressiivisuutta ja väkivaltaisuutta. Usein myös puhe alkaa juoksemaan kännissä ja osa muuttuukin kännissä ilkeiksi ja ajattelemattomiksi sanasepoiksi. Mielestäni alkoholi ei myöskään ole mikään syy esimerkiksi mokille, tappeluille tai pettämisille eikä humalan taakse voi piiloutua teoistaan vastatessaan. On otettava vastuu omasta juomisesta ja teoistaan.