Kesä on kohta ohi, joka ei mielestäni ole yhtään huono juttu, mutta kyllä ihmetyttää, miten aika kulkee ihan hemmetin kovaa vauhtia. Viikot vaan vilisee, vielä muutama viikko töitä ja sitten on pakko pusertaa opinnäytetyö valmiiksi, se kammotus, kivi kengässä, herne patjan alla. Kun  opinnäytetyö on valmis, on aika juhlia todella rankasti, ja monta kertaa.

Jos tuota typerää lopputyötä ei oteta laskuun, tämä kesä on ollut tähän mennessä aikas hyvä. Olen tykännyt kesätyöstäni ja nauttinut siitä, että arjessa on jokin rytmi ja järjestys, niin ja tietysti siitä, että tilillä on rahaa. Olen nähnyt kavereita, juhlinut ja tanssinut sopivasti, mutta myös nauttinut omasta seurasta ja tehnyt asioita omassa rauhassa. Ei siis mitään kummallista, mutta ihan kivaa. Toivoisin kyllä, että joskus olisi joku, jonka kanssa voisi tehdä asioita enemmän ja lähteä uusiin paikkoihin, koska yksin jään niin helposti vanhoihin samoihin ympyröihin. Luulen, että pitäisi nähdä ja kokea enemmän.

Rakkkauden kesä on myös jäänyt kokematta. Pakko vaan todeta, että eivätpähän ole vastaan tulleet miehet tajunneet, mitä juuri menettävät. Edelleen janoan saada nähdä sen hetken, kun se sopivalta tuntuva kävelee vastaan, siis miten tulevan puolison oikeasti sitten tapaa. Tai ehkä mä tapasin sen jo, mutta en vaan tajunnut sitä ja joku muu hereillä ollut vei hänet. Toivottavasti asia ei ole niin.

Ensi viikonloppua odotellessa: